Sue Limb, Tyttö 16 vee

Miten ironista? Flora oli murheen murtama, koska hänen lomamatkansa oli mennyt paskaksi – Jessin tämänhetkinen elämä taas oli täyttä paskaa, koska hän joutui lomamatkalle.

Jessin suunnitelmat ihanasta kesälomasta yhdessä Fredin kanssa haihtuvat savuna ilmaan, kun Jessin äiti ilmoittaa heidän lähtevän matkalle läpi Englannin tapaamaan Jessin isää. Jess olisi milloin muulloin tahansa innoissaan siitä, että pääsee näkemään isäänsä, mutta ei juuri nyt, kun hän on viimein tajunnut, kuinka ihana ihminen Fred on. 

Jess yrittää keksiä kasan ontuvia selityksiä, jotta säästyisi matkalta, mutta mikään ei käännä äidin päätä. Niinpä Jess lähtee matkaan yhdessä äitinsä, mumminsa sekä ukkinsa tuhkien kanssa Englannin läpi. Matka on Jessille todellista kidutusta. Hänen äitinsä raahaa häntä pitkin hautuumaita. Fredin tekstarit ovat entistä omituisempia. Fred jopa vihjaa yhdessä viestissään, että eräs toinen tyttö on kiinnostunut hänestä.

Huono-onnisen Jessin tarina jatkuu tässä surullisen hauskassa romaanissa. Romaanissa on jälleen kerran käytetty huumoria isona osana teosta, mutta kirja on silti synkempi kuin aikaisempi teos. Kirjailija onnistuu pelastamaan hieman synkissä tunnelmissa liikkuvan romaanin yllättävällä lopetuksella. Silti kaiken synkkyyden takana on havaittavissa aina pieni ilon pilkahdus.

Juoni on jälleen kerran mahtava juonenkäänteineen ja yllätyksineen. Tällä kertaa kirjailija ei onnistunut yllättämään lukijaa yhtä hyvin kuin edellisessä osassa, mutta yhtä kaikki hyvin. Kirjailija on onnistunut syventämään kuvaa monista avainhenkilöistä ja se tekee henkilöistä mielenkiintoisempia.

Tyttö, 16 vee on kirjasarjan toinen osa.

Sue Limb, Tyttö 15 vee

Tyttö, 15 vee, hurmaava mutta hullu, ylileveä perä, massiiviset korvat etsii… No, etsii Ben Jonesia tai vaihtoehtoisesti – nyyh – suurta muslimityyppistä burkha-kaapua, johon kätkeä epämuodostumansa.

15-vuotiaan Jessin mielestä hänen elämänsä ei ole helppoa. Hänen äitinsä on erikoinen hippifeministi, isä asuu toisella puolella maata ja Jessin mummi on oudon kiinnostunut kuolemasta. Voiko elämä olla silloin helppoa, kun ystävänä on poika, jonka hiukset ovat totaalisen karmeat, paras ystävä on kuvankaunis blondi, joka kerää kaikkien poikien katseet eikä Jessin ihastus edes huomaa häntä?

Yhteen asiaan on ainakin luvassa helpotusta, kun Jessin paras ystävä Flora päätyy yhteen Mackenzien kanssa, jonka paras ystävä sattuu olemaan Jessin ihastuksenkohde Ben Jones.

Romaani on loistavalla huumorilla ja tilannekomiikalla kirjoitettu teos, joka on todella piristävää luettavaa. Romaania lukiessa suunpielet kohoavat väkisinkin hymyyn. Vaikka päähenkilöllä menisi huonosti, aina löytyy joku pieni piristävä asia tilanteesta, eikä lukija vaivu epätoivoon päähenkilön tavoin. Romaanin edetessä lukija saa hämmästyä moneen kertaan.  Mahtava juoni pitää otteessaan aivan viimeiselle sivulle asti.

Päähenkilö Jess on räväkkä ja sarkastinen tyttö, joka löytää itsensä aina uudesta hullusta tilanteesta. Jessin selviytymiskeino on huumori, eikä synkistelylle jää siis liikaa tilaa kirjassa. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja mielenkiintoisia sekä jotenkin erilaisia kuin monissa muissa nuorten romaaneissa. Heihin  on helppo samaistua. Romaani on todellakin hyvänmielen kirja.

Tyttö, 15 vee on ensimmäinen osa kirjasarjasta.

Gayle Forman, Jos vielä jään

"En ole varma, kuulunko enää tähän maailmaan. En ole varma, haluanko herätä."

17-vuotias Mia on lahjakas sellonsoittaja ja musiikki on suuri osa hänen elämäänsä. Musiikin kautta Mia tutustui Adamiin, poikaan, joka soitti paikallisessa bändissä, ja myöhemmin kaksikko alkoi seurustella. Nyt suhdetta varjostaa Mian mahdollinen pääsy arvostettuun Juilliardin musiikkikouluun New Yorkiin, sillä se tarkoittaisi muuttoa kauas kotoa. Myös Adamin bändi on alkanut menestyä ja bändille uumoillaan hyvää tulevaisuutta.

Eräänä lumipäivänä matkalla mummolaan Mia perheineen joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen. Mia havahtuu pian onnettomuuden jälkeen tien vierestä täysin kunnossa. Kun hän alkaa etsiä perheenjäseniään, hän löytää oman vakavasti loukkaantuneen kehonsa ja tajuaa katselevansa tapahtumia ulkopuolisena, tuntematta kipua.

Sairaalassa Mia miettii elämäänsä ja joutuu tekemään vaikean päätöksensä, lähteä vai jäädä. Romaani on taitavasti kirjoitettu teos, jossa käsitellään kuolemaa ja rakkautta. Tarina ei ole väkinäinen,  ja se kerrotaan sujuvasti. Romaani on tunteita ja ajatuksia herättävä kaunis teos, jollaisia kaivataan lisää. Juoni ei ole ainut asia, joka koukuttaa lukijan, vaan asiat, joita romaanissa käsitellään ja se tapa, miten ne kerrotaan. Forman on onnistunut tavoittamaan jotain sellaista, mistä muut eivät ole uskaltaneet kirjoittaa.

Tarinaa soljuu eteenpäin Mian muistojen avulla, jotka kytkeytyvät jollain tapaa nykytilanteeseen sairaalassa. Kirjassa kerrotaan monta hyvää muistoa, joita Mialla on, mutta käsitellään myös sitä tuskaa, joka jää jäljelle, kun rakkaita ihmisiä kuolee. Mia on tyttö, johon voi samaistua ja ratkoa hänen kanssaan elämän suurimpia kysymyksiä.

Kuronen, Kirsti, Piruettiystävyys

”Mua pelottaa, että kaikki jatkuu tällaisena maailman tappiin eikä musta koskaan tule Elli Puumalaista. Yritän vain epätoivoisesti olla Doriksen kopio. Kuka mä olen, tuleeko musta mitään? Kertoisiko joku.”

Ellin paras ystävä Doris on kaikessa Elliä parempi. Doris on kaikkea sitä, mitä Elli haluaisi olla. Elli itse on perfektionisti, joka vaatii itseltään kymppejä kokeista ja haastavia suorituksia baletissa. Hän haluaa miellyttää kaikkia. Ainoa aikuinen, joka tuntuu edes hitusen tajuavan Elliä, on hänen pappansa.

Saatuaan roolin balettikoulun jouluesityksestä Elli alkaa treenata entistä enemmän ja vaativammin. Samaan aikaan Elli tutustuu ilmaisutaidontunnilla iloiseen Tuukkaan, johon suhtautuu hiukan varauksella.

Romaani on kuvaus nuoresta tytöstä erilaisten suorituspaineiden alla. Omalla tavallaan herkkä tarina kuljetti lukijaa kevyesti ja vaivattomasti alusta loppuun. Joissakin kohden asioita kuvattiin taitavasti ja kauniisti. Paikoin asioiden kuvaus tuntui häiritsevältä ja keskenjääneeltä. Angstiset päiväkirjamerkinnät kappaleiden väleissä särkivät syntyneen tunnelman. Myös salaperäinen paras ystävä Doris jäi hieman häiritseväksi hahmoksi. Silti kirjasta jäi hyvä maku.

Kirjan kansi ja nimi houkuttelevat lukemaan. Juoni on yksinkertainen, romaani helppolukuinen ja helposti ymmärrettävä. Romaanin voi tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla, lukija saa päättää.

Downham, Jenny, Ennen kuin kuolen

Kuinka pitkään jaksan sinnitellä? En tiedä. Tiedän vain sen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa – pysytellä peittoihin kääriytyneenä ja jatkaa kuolemista tai laatia lista uudelleen ja jatkaa elämistä.

16-vuotiaalla Tessalla on todettu neljä vuotta sitten parantumaton leukemia. Tessa laskee päiviä jouluun, pääsiäiseen ja syntymäpäiväänsä ja miettii kuinka kauan hän saa elää. Toisinaan hän vain kiukuttelee, eikä nouse sängystään. Pian Tessa kuitenkin tajuaa, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa – jatkaa elämistään tai odottaa kuolemaa.

Nyt kun Tessalla ei ole enää paljoa elinaikaa jäljellä, hän tekee listan kymmenestä asiasta, jotka hän haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Tessa jatkaa listan toteuttamista, vaikka hän on järkyttänyt tekemisillään niin itseään kuin isäänsä, veljeään ja ystäväänsä. Lopulta naapurin Adam antaa Tessalle sen, mitä hän kaikkein kipeimmin tarvitsee.

Romaani on omalaatuinen teos kuolemansairaasta tytöstä, joka on itse hyväksynyt kohtalonsa. Tessa on päättäväinen nuori, joka ei välty mielipahalta ja riidoilta tilastaan huolimatta. Tessa on rohkea sankaritar, joka pelkää kaikesta huolimatta.

Romaani kerrotaan Tessan näkökulmasta ja siinä käytetään elävää kieltä. Juoni on erilainen ja omalla erityisellä tapaa kahlitseva. Romaani on myös ajatuksia herättävä ja saa herkimmät lukijat itkemään. Kirjailija osaa käsitellä vaikeita aiheita hyvin. Teokseen mahtuu paljon tärkeitä ja koskettavia asioita. Kirjailija on osannut luoda myös lähes kaikista henkilöistä moniulotteisia ja kiinnostavia persoonia.
 MO

Stiefvater, Maggie, Väristys

Lähestyin sutta hitaasti, tuskin liikkuen, mutta en pelännyt muuta kuin säikäyttäväni sen tiehensä, en verisiä huulia tai niiden takana olevia hampaita. Korvien liike ilmaisi, että se tiesi minun lähestyvän, mutta se ei paennut. Olin niin lähellä, että haistoin turkin villin hajun ja tunsin hengityksen lämmön.

Kun Grace oli lapsi, sudet raahasivat hänet metsään pihan rengaskeinusta. Ne kiertelivät, näykkivät ja raapivat paikallaan makaavaa tyttöä. Kaikki paitsi yksi. Se tuijotti Gracea keltaisilla silmillään ja lopulta esti veriteon.

Talvisin Sam elää metsässä suden hahmossa ja seuraa tarkkaavaisilla silmillään pelotonta tyttöä. Kesäisin hän saa takaisin ihmismuotonsa ja voi elää jälleen muutaman kuukauden ihmisenä.

Kuuden vuoden ajan Grace seurasi läheisessä metsässä asuvien susien elämää. Vähitellen hänen ja erään keltasilmäisen suden välille syntyy merkillinen ystävyys. Eräänä iltana hän löytää talonsa kuistilta haavoittuneen, tutun oloisen pojan, jolla on merkilliset silmät. He viettävät aikaa yhdessä ja rakastuvat, mutta silti heidän yllään on koko ajan saapuvan talven kylmä varjo.

Romaani on surullinen ja syvä tarina kahdesta nuoresta, joiden onnea varjostaa toisen elämä ihmissutena metsässä. Kirjailija onnistuu käyttämään ihmissusi-legendaa uudella ja omalla tavallaan saaden aikaan mahtavan rakkaustarinan. Rakkautta ja tunteita kuvataan kauniisti ilman karmivia kliseitä.

Roomani kerrotaan Gracen sekä Samin näkökulmasta ja kerronnan vaihtaminen vuoroin Samille, vuoroin Gracelle sujuu saumattomasti. Tarinakin soljuu itsestään eteenpäin. Juoni on loppujen lopuksi yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Loppuratkaisu on yllättävä ja saa lukijan vakuuttuneeksi siitä, että toinenkin osa on luettava.

Väristys on ensimmäinen osa kirjasarjasta.

Montgomery, L.M., Pat, vanhan kartanon valtiatar

”Hän uskalsi nauraa sinulle… Hän uskalsi sanoa sinua kaamean vanhanaikaiseksi”, hän kuiskasi talolle. Hän heristi ruskeaa nyrkkiään pimeydelle. Hän ei ollut kyennyt kuuntelemaan minkäänlaisia moitteita Silver Bushista.

Jos kaikki olisi nuoren Patrician vallassa, mikään ei muuttuisi. Koskaan. Hänen rakas Silver Bushinsa pysyisi samanlaisena vuodesta toiseen ja kartanoa asuttaisivat samat rakkaat ihmiset. Perhe pysyisi ainiaan yhdessä, eikä rakkaan pihan koivuja kaadettaisi. Mutta Pat ei voi silti estää kaikkia muutoksia.

Pat rakastaa Silver Bushia yli kaiken muun ja haaveilee asuvansa kartanossa vanhapiikana veljensä Sidin kanssa Judyn kertoillessa kotoisessa keittiössä tarinoitaan. Pat inhoaa muutoksia eikä soisi minkään muuttuvan Silver Bushissa tai perhepiirisissä. Niinpä hän torjuu kosijan peräjälkeen, koska rakastaa taloa.

Muutoksia kuitenkin tapahtuu vääjäämättä. Patilla on paljon kestettävää, sillä ystävyys- ja sisarsuhteet ovat koetuksella, Silver Bushin naapuriin muuttaa ihmisiä ja yksi sun toinen menee naimisiin.

Kirja on ennen suomentamaton Montgomeryn teos, jossa Pat on tyypillinen Montgomeryn romaanin päähenkilö. Pat tulee pienestä iloiseksi. Hän rakastaa luontoa ja perhettään ja on sekä herkkä että kaunissieluinen tyttö. Pat on mielenkiintoa herättävä henkilöhahmo omalla vanhanaikaisella tavallaan.

Romaani kerrotaan Patin näkökulmasta ja siinä kuvaillaan runsaasti kaikkea, ympäristöä ja tunteita. Judyllä on myös keskeinen rooli kirjassa tarinankertojana. Romaani ei ole kovin helppolukuinen pitkien tarinoiden ja kuvailujen tähden, mutta miellyttävä sellainen. Romaania voisi suositella L. M. Montgomeryn kirjoista pitäville.

Pat vanhan kartanon valtiatar on jatkoa ennen suomentamattomalle teokselle, Vanhan kartanon Pat.

Stewart, Weisman ja Brigg, Cathyn avain

”Mutta joka tapauksessa – kyse on herra Tsaosta. Jos hän ei pääse kanssasi naimisiin, hän tappaa sinut ihan varmasti. Tiedät sen itsekin, eikö niin?”

Puoli vuotta sitten Cathy sai tietää, että hänen poikaystävänsä on kuolematon. Ja nyt poikaystävä on vankina Esi-isä Lun laboratoriossa, keksimässä kuolemattomuusseerumia. Eräs tyttö varastaa bussimatkalla Cathyn kännykän sekä kopiot päiväkirjan sivuista ja onnistuu sekoittamaan Cathyn elämän. Ja kotona odottaa uusi surkea työpaikka ja riitoja parhaan ystävän sekä äidin kanssa. Kaiken huipuksi Victorin kuolematon isä Tsao on rakastunut Cathyyn ja haluaa tämän kanssa naimisiin. Hinnalla millä hyvänsä.

Romaaniin pomppaa neljä uutta tärkeää sivuhenkilöä, muutama vie jopa paikan edellisen osan tärkeiltä sivuhenkilöiltä. Romaanissa on aika paljon henkilöitä, mutta kokonaisuus ei ole sekava, vaan jokaisella henkilöllä on oma paikkansa ja lähes jokainen henkilö onnistuu pysymään omalla paikallaan. Myös muutama aiemmin hieman paperinukeksi jäänyt hahmo saa lisää ulottuvuuksia.

Tekstissä on edelleen samoja aineksia kuin perinteisissä nuortenromaaneissa, mutta siinä on myös paljon kaikkea erilaista. Erilaisia asioita ja ideoita on osattu soveltaa hyvin tekstiin. Juoni on hyvä sekä yllätyksellinen ja pitää otteessaan koko kirjan ajan sekä sen jälkeen. Loppuratkaisu pakottaa lukemaan seuraavan osan.

Kirjassa on myös mukana muovitasku, jossa on todistusaineistoa ja jota on mukava tutkiskella.

Cathyn avain on jatkoa kirjalle Cathyn kirja.

Stewart, Weisman ja Brigg, Cathyn kirja

"Kyllähän minä menin kouluun. En vain jäänyt sinne."

Cathyn elämä ei ole kovin kummoisessa jamassa. Cathyn isä on kuollut hiljattain, koulu ei innosta yhtään, poikaystävä jätti ilman kummempia selityksiä ja äiti epäilee huumeiden käytöstä. Ainoa mikä yhtään kiinnostaa, on piirtäminen.

Murtauduttuaan poikaystävänsä asuntoon ystävänsä varoituksista huolimatta ja alkaa ronkkia Victorin elämää, Cathy joutuu enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan todistamaan outoja sekä vaarallisia tapahtumia.

Päähenkilö Cathy on sanavalmis, temperamenttinen 17-vuotias, rikkeisiin taipuvainen, erittäin mielenkiintoinen henkilöhahmo. Riippuu lukijasta, pystyykö päähenkilöön samaistumaan. Romaanissa esiintyy myös monia muita henkilöitä, joista todella moni jää vain kaksiulotteiseksi sivuhenkilöksi.

Romaani on kerrottu päiväkirjamerkintöinä Cathyn näkökulmasta. Siinä on paljon takaumia, jotka selittävät nykyistä tilannetta ja antavat näin tilanteelle taustan. Juoni on mukaansatempaava ja yllättävä. Tapahtumavauhti on nopea ja Cathyn päiviin mahtuu paljon. Romaanissa on mukana tyypillisiä nuortenromaanien aineksia, mutta myös jotain aivan uutta. Romaania voisi verrata hääpukuun, jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua jne.

Kirjan sivuja värittävät tekstin lisäksi Cathyn piirrokset ja töherrökset. Mukana on myös muovitasku, jossa on todistusaineistoa käyntikorteista valokuviin.

Cathyn kirja on sarjan ensimmäinen osa.

Collins, Suzanne, Nälkäpeli: Vihan liekit

”Neiti Everdeen, minulla on ongelma”, presidentti Snow sanoo. ”Se sai alkunsa niistä sinun myrkkymarjoista areenalla.”

Saatuaan itsensä ja Peetan areenalta elävänä pois, Katniss on joutunut Capitolin silmätikuksi. Niinpä ennen voitonkiertuetta presidentti Snow tulee henkilökohtaisesti tapaamaan Katnissia ja syyttää tyttöä kapinan lietsonnasta. Jos Katniss ei saa tukahdutettua jo syttyneitä kapina-aikeita, enää ei ole vaarassa pelkästään Katnissin henki.

Kyseisenä vuonna järjestetään seitsemäskymmenesviides Nälkäpeli ja se tarkoittaa neljännesjuhlaa. Neljännesjuhlavuonna Nälkäpeli on aina taktisella tavalla erilainen kuin aikaisemmat ja se tekee pelistä haastavamman. Kyseiselle vuodelle onkin luvassa odottamaton yllätys.

Juoni vangitsee lukijan jo ensimmäisessä luvussa ja pitää teräksenlujassa otteessaan romaanin loppuun asti. Romaani sisältää paljon yllättäviä juonenkäänteitä ja yltää helposti Nälkäpelin tasolle. Kirjailija on onnistunut välittämään tekstistä lukijalle henkilöiden kärsimykset ja ahdistuksen. Collins on keksinyt mahdottoman tuntuisia tilanteita ja silti niistä on selvitty nerokkaan ja odottamattoman ratkaisun avulla. Romaani alkaa pienellä kipinällä, loppua kohden tilanteet käy entistä jännittävimmiksi ja viimeisessä luvussa kaikki räjähtää.

Romaanissa on paljon itsekkäitä ja epäitsekkäitä tekoja, juonittelua, julmuuksia sekä piittaamattomuutta. Vyöhykkeiden elintasoerot ovat huimaavia. Kaiken tämän pystyy rinnastamaan myös nykymaailmaan.

Vihan liekit on toinen teos Nälkäpeli-trilogiasta.

Collins, Suzanne, Nälkäpeli: Matkijanärhi

"Sitten minulle valkenee. Nälkäpeli jatkuu yhä. Olemme päässeet pois areenalta, mutta Peetaa ja minua ei tapettu, joten Peetan viimeinen toive minun henkeni säästymisestä on vielä voimassa."

Vyöhykettä 12 ei ole enää olemassa. Vain osa pääsi pommituksia pakoon Vyöhykkeelle 13, jonka uskottiin tuhoutuneen seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten. Vain osa areenan tribuuteista onnistuttiin pelastamaan. Katniss pelastui, Peeta ei.

Vyöhyke 13 johtaa kapinaa ja on soluttautunut usealle eri vyöhykkeelle, jotka ovat liittyneet vallankumoukseen. Katnissin odotetaan ryhtyvän kapinan keulakuvaksi, Matkijanärheksi, antamaan ihmisille toivoa. Pystyykö Katniss siihen kaiken kokemansa ja näkemänsä jälkeen?

Romaani ei aivan yllä edeltäjiensä tasolle, mutta on silti ajatuksia ja tunteita herättävä teos, joka on pakko lukea loppuun asti. Romaanin alku kertoo enemmän Katnissin kamppailusta muuttuneessa elämässään, joten tarina kulkee hitaasti eteenpäin, mutta loppua kohden vauhti kiihtyy ja jännitys tiivistyy odottamattomaan loppuratkaisuun.

Nälkäpelin puuttuminen vaikuttaa kirjan rakenteeseen, mutta ei lopputulokseen. Myös henkilöt ovat muuttuneet pikkuhiljaa sarjan edetessä, mutta tässä viimeisessä osassa kaikki kärjistyy ja saavuttaa viimeisen pisteensä. Collins on onnistunut luomaan hienon kokonaisuuden, joka päättää Nälkäpeli-trilogian. Collins on jättänyt myös muutamia asioita lukijalle itselleen hoksattaviksi. Toiset asiat aukeavat toisia helpommin.

Matkijanärhi päättää kolmiosaisen Nälkäpeli-trilogian.

Meyer, Stephenie, Bree Tannerin lyhyt elämä

”Minä olen vampyyri. Jos se ei todista, että taikauskoiset ihmiset ovat oikeassa, niin mikä sitten.”

Bree on vastasyntynyt vampyyri, joka elää suuressa ja levottomassa laumassa. Lauma koostuu eri-ikäisistä vastasyntyneistä vampyyreistä, jotka eivät tule toimeen keskenään. Lauma elää päivisin jonkin talon kellarissa ja käy öisin saalistamassa pahaa-arvaamattomia ihmisiä. Laumaa johtaa nuori Riley, joka on lauman luojan käskyläinen. Vampyyrilauman luoja ei halua paljastaa  vastasyntyneille henkilöllisyyttään eikä muitakaan suunnitelmiaan, mitä hänellä on lauman varalle.

Yhdessä Diegon kanssa Bree saa selville asioita, jotka heiltä on kovasti haluttu salata. He alkavat selvitellä asioita ja huomaavat joutuvansa syvälle valheiden verkkoon. Viimein paljastuu, miksi ja mistä heille on niin taitavasti valehdeltu.

Bree Tannerin lyhyt elämä on kirjoitettu Epäilys-romaanin pohjalta. Epäilyksessä Breellä on varsin pieni osa, mutta hahmo alkoi elää kirjailijan mukaan omaa elämäänsä. Sen takia syntyi tämä mielenkiintoinen, vastasyntyneen vampyyrin elämää syventävä teos.

Kaikki jotka ovat lukeneet Epäilys-romaanin, tietävät miten Breen lopulta käy, mutta on mielenkiintoista lukea mitä loppua ennen tapahtui. Bree on helposti samaistuttava tyttö, jolla on menneisyys ja joka haluaa säilyä hengissä kamalassa laumassa. Kun on lukenut tämän teoksen, Breestä on saanut aivan eri kuvan kuin mitä Epäilyksestä jäi käteen.

Romaani ei ole kovin jännittävä, mutta sen lukee vaivatta, jos on mielenkiintoa romaania kohtaan. Romaanissa näkyy myös Meyerin tuttu tyyli viedä tarinaa eteenpäin. Tuntui, että muutama romaanin sivuhenkilö oli saanut vaikutteita Meyerin muiden romaanien sivuhenkilöistä, mutta pintaan nousi myös pari helmeä, jotka ovat omaa luokkaansa. Mitä enemmän romaania lukee, sitä enemmän lukija alkaa toivoa, että Meyer olisi kirjoittanut Epäilyksen toisin.

P.C. Cast & Kristin Cast, Petetty

“Minun merkkini on täyttynyt ja saanut lisukkeitakin. Säilytin hymyn kasvoillani parantaakseni hänen oloaan, vaikka oli aika inhottavaa tuntea itsensä jonkin friikkishow’n vetonaulaksi. Jälleen kerran."

Zoey Redbird on sopeutumassa uuteen elämäänsä Yön talossa kaikkien aikojen voimakkaimpana tulokkaana ja vampyyrina, sekä tulevana ylipapittarena. Hänellä on mahtavat ystävät ja ihana poikaystävä. Zoeystä tuli myös Pimeyden tytärten ja poikien johtaja hänen paljastettuaan Afroditen julman kieroilun.

Kaikki on hyvin, kunnes eräs Zoeyn tuntema poika löydetään kuolleena ja poliisien syyttävät katseet kohdistuvat vampyyreihin. Kaiken tämän lisäksi näyttää siltä, että Zoeyn entinen poikaystävä on leimautunut häneen. Zoey luottaa intuitioonsa ja kutsuu ystäviensä avulla kaikki viisi elementtiä avukseen selvittääkseen, mitä on tekeillä ja kuka on kaiken takana.

Petetty jatkaa siitä, mihin Merkitty-kirjassa jäätiin. Aina hyväntahtoinen Zoey tekee mitä vain rakkaidensa puolesta. Tällä kertaa vastassa ei vain ole pelkkä petturi. Kyseisessä romaanissa Zoeyn hyväntahtoisuus korostuu enemmän kuin aikaisemmassa teoksessa. Myös taustalle jääneet haamut saavat lisää ulottuvuuksia tässä romaanissa.

Vauhti romaanissa tuntuu olevan todella nopea, joka ei lukiessa haittaa yhtään. Vasta kun romaanin on saanut luettua loppuun, alkaa miettiä tapahtumavauhtia. Teksti ei ole missään vaiheessa pitkästyttävää eikä yllätyksetöntä. Kirjassa kerrotaan kauniisti menetyksestä ja voitosta, rakkaudesta ja petoksesta sekä ennen kaikkea ystävyydestä.

Petetty on toinen osa Yön talo –kirjasarjasta.

HP-TÄHTIÄ SUOMESSA

 Muutama viikko sitten Suomen Harry Potter-fanit kokivat jännittäviä hetkiä, kun kaksi Harry Potter-näyttelijää kävi Helsingissä promoamassa uusinta 17.11 ensi-iltaan tullutta Harry Potter-elokuvaa Kuoleman Varjelukset (osa 1). Haastattelun lisäksi Luna Lovekivaa esittävä Evanna Lynch ja Neville Longbottomia näyttelevä Matthew Lewis jakoivat halukkaille nimikirjoituksia.

Itse saavuin Helsinkiin noin klo 13.30 eli reilu pari tuntia ennen tapahtuman virallista alkua. Tennispalatsilla ei ollut vielä paljoakaan väkeä, vain kaikkein fanaattisimmat fanit olivat jo aamupäivällä saapuneet jonottamaan eturivin parhaita paikkoja. Pääsin siskojeni kanssa eturiviin, ja siitä se jonotus sitten alkoi. Nojailimme turva-aitoihin ja seurasimme, kuinka järjestysmiehet asensivat valoja, äänentoistolaitteita ja muita teknisiä laitteita.

Pikku hiljaa porukka lisääntyi, ja sitä mukaa jalkakäytävä, johon katsomo ylettyi, tukkeutui kokonaan. Ohikulkijat ihmettelivät, minkä takia monia satoja ihmisiä oli kerääntynyt Finnkinon leffateatterin eteen, ja huomatessaan lavan ja sen taustalla olevan suuren leffajulisteen he tajusivat asian. Jotkut ohikulkijoistakin jäivät odottelemaan tapahtuman alkua, mutta suurin osa kiersi väkijoukon tuijottaen samalla oudosti pukeutuneita Potter-faneja, joista osa aikoi osallistua myöhemmin illalla järjestettävään pukukilpailuun. 

Myöskin toimittajia oli parikymmentä paikalla. Heillä oli oma lehdistölle aidattu alue suoraan lavan edessä, johon he sitten ryhmittyivät kameroidensa ja muistilehtiöidensä kanssa. Joukossa näytti olevan   ruotsalaisiakin toimittajia. 

Pian lavalle sitten astuikin noin klo 18 tapahtuman juontaja. Hän toivotti kaikki fanit tervetulleeksi ja kertoi hieman aikataulusta, eli seuraavaksi olisi luvassa pukukilpailu ja sen jälkeen vielä tietokilpailu, jonka jälkeen Evanna ja Matthew saapuisivat haastateltavaksi. 

Pukukilpailussa joksikin Harry Potter-hahmoksi pukeutuneet fanit pääsivät kilpailemaan siitä, kuka voittaisi kutsun Deathly Hallowsin kutsuvierasensi-iltaan ja virallisen leffajulisteen. Viiden hengen ryhmissä vapaaehtoiset saapuivat lavalle, ja yksi kerrallaan yleisön piti osoittaa suosiotaan suosikilleen jonka halusi pääsevän jatkoon, ja desibelimittarilla mitattiin eniten ääniä saaneet näistä viidestä. Yllämainittujen "esikarsintojen" jälkeen  finalisteja oli jäljellä viisi,  joista yleisö sitten valitsi samalla menetelmällä voittajaksi tytön, joka oli pukeutunut Bellatrix Lestrangeksi, ja toiseksi tuli Albus Dumbledoreksi pukeutunut tyttö. Molemmat saivat yllämainitut palkinnot.

Jonkun ajan kuluttua, noin klo 19.00, kun myös tietokilpailun voittaja oli selvinnyt, tähtien esiintymisaika alkoi olla käsillä, ja juontaja astuikin takaisin lavalle: "No niin, nyt tuli tieto että Matthew ja Evanna ovat juuri lähteneet hotelliltaan autolla ja ovat täällä viiden minuutin sisällä". Tieto aiheutti välittömän tunnelman sähköistymisen ja vieressäni olleet ruotsalaiset fanitkin tajusivat, että nyt alkoi H-hetki olla käsillä. 

Jumalaton kirkuminen ja suosionosoitukset alkoivat yleisön vasemmasta päästä ja kulkivat aina loppupäähän asti muidenkin siihen yhtyessä. Kiljuminen oli nyt niin kovaäänistä ja tunnelma melkein käsillä kosketeltava, että kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että tähdet olivat nyt paikalla. Kun siskojeni kanssa aloin kurotella kohti kiljumisen alkulähdettä ja punaisen maton alkupäätä, näimmekin ensimmäistä kertaa nuoret näyttelijät. 

Evannalla oli tummansininen lyhyt mekko ja piikkikorot. Hän oli värjännyt pitkät hiuksensa ruskeiksi ja oli aivan itsensä näköinen kävellessään hymyillen punaista mattoa pitkin lavalle Matthew vierellään. Haastatteluosuus eteni nopeasti ja sen aikana kävi myös selväksi, ettei Matthew muistuta todellisuudessa tippaakaan roolihahmoaan Nevilleä, kun taas Evanna toi heti elävästi mieleen Lunan olemuksensa ja äänensä puolesta. Matthew vitsaili haastattelijan ja yleisön kanssa useaan otteeseen ja kertoi vapaa-aikanaan muun muassa soittavansa bändissä.

Noin puolen tunnin jälkeen haastattelun loppumisesta ja toimittajien sisätiloissa tapahtuneen haastattelun jälkeen, tähdet tulivat takaisin, ja taas yleisön kirkuna oli korvia huumaavaa. Evanna aloitti nimikirjoitusten jakamisen toisesta ja Matthew toisesta päästä yleisöjoukkoa. 

Eturivissä paine oli valtava ja ensimmäisenä Evannan lähestyessä meitä ja lavan edustaa, se muuttui sietämättömäksi. Järkkärit joutuivat nojaamaan koko painollaan turva-aitoihin, joita vasten me eturiviläiset olimme painautuneet muun yleisön kiihkeästä halusta päästä mahdollisimman lähelle näyttelijöitä.

Evanna oli todella hilpeä kirjoittaessaan nimeään tarjoamaani lehtiöön ja Deathly Hallows -kirjaan. Halattuamme hän jatkoi eteenpäin kohti siskojani. Myös Matthew oli pian kohdallamme. Hän vastaili yleisön kysymyksiin tyynen rauhallisena sutaisten nimeään ojennettuihin lehtiöihin, kirjoihin ja julisteisiin. Kysyin häneltä, pääsisinkö kuvaan hänen kanssaan, ja hän lupasi hymyillen. Ojensin kameraani jo hänen managerilleen, mutta mies ilmoitti, ettei se kävisi päinsä, koska aikataulu oli niin tiukka. Lannistuneena pistin kamerani pois ja ojensin hänelle lehtiön ja kirjan, missä Evannan nimet jo olivatkin.

Pian tämän jälkeen tilaisuus alkoikin jo olla ohi. Näyttelijät olivat jakaneet nimmarit jo kaikille halukkaille ja lähtivät kohti kyytiään huudellen hyvästejä ja vilkuttaen faneilleen.


S.L.