”Mua pelottaa, että kaikki jatkuu tällaisena maailman tappiin eikä musta koskaan tule Elli Puumalaista. Yritän vain epätoivoisesti olla Doriksen kopio. Kuka mä olen, tuleeko musta mitään? Kertoisiko joku.”
Ellin paras ystävä Doris on kaikessa Elliä parempi. Doris on kaikkea sitä, mitä Elli haluaisi olla. Elli itse on perfektionisti, joka vaatii itseltään kymppejä kokeista ja haastavia suorituksia baletissa. Hän haluaa miellyttää kaikkia. Ainoa aikuinen, joka tuntuu edes hitusen tajuavan Elliä, on hänen pappansa.
Saatuaan roolin balettikoulun jouluesityksestä Elli alkaa treenata entistä enemmän ja vaativammin. Samaan aikaan Elli tutustuu ilmaisutaidontunnilla iloiseen Tuukkaan, johon suhtautuu hiukan varauksella.
Romaani on kuvaus nuoresta tytöstä erilaisten suorituspaineiden alla. Omalla tavallaan herkkä tarina kuljetti lukijaa kevyesti ja vaivattomasti alusta loppuun. Joissakin kohden asioita kuvattiin taitavasti ja kauniisti. Paikoin asioiden kuvaus tuntui häiritsevältä ja keskenjääneeltä. Angstiset päiväkirjamerkinnät kappaleiden väleissä särkivät syntyneen tunnelman. Myös salaperäinen paras ystävä Doris jäi hieman häiritseväksi hahmoksi. Silti kirjasta jäi hyvä maku.
Kirjan kansi ja nimi houkuttelevat lukemaan. Juoni on yksinkertainen, romaani helppolukuinen ja helposti ymmärrettävä. Romaanin voi tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla, lukija saa päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti