Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän tarkoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän tarkoitus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Gayle Forman, Jos vielä jään


"En ole varma, kuulunko enää tähän maailmaan. En ole varma, haluanko herätä."

17-vuotias Mia on lahjakas sellonsoittaja ja musiikki on suuri osa hänen elämäänsä. Musiikin kautta Mia tutustui Adamiin, poikaan, joka soitti paikallisessa bändissä, ja myöhemmin kaksikko alkoi seurustella. Nyt suhdetta varjostaa Mian mahdollinen pääsy arvostettuun Juilliardin musiikkikouluun New Yorkiin, sillä se tarkoittaisi muuttoa kauas kotoa. Myös Adamin bändi on alkanut menestyä ja bändille uumoillaan hyvää tulevaisuutta.

Eräänä lumipäivänä matkalla mummolaan Mia perheineen joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen. Mia havahtuu pian onnettomuuden jälkeen tien vierestä täysin kunnossa. Kun hän alkaa etsiä perheenjäseniään, hän löytää oman vakavasti loukkaantuneen kehonsa ja tajuaa katselevansa tapahtumia ulkopuolisena, tuntematta kipua.

Sairaalassa Mia miettii elämäänsä ja joutuu tekemään vaikean päätöksensä, lähteä vai jäädä. Romaani on taitavasti kirjoitettu teos, jossa käsitellään kuolemaa ja rakkautta. Tarina ei ole väkinäinen,  ja se kerrotaan sujuvasti. Romaani on tunteita ja ajatuksia herättävä kaunis teos, jollaisia kaivataan lisää. Juoni ei ole ainut asia, joka koukuttaa lukijan, vaan asiat, joita romaanissa käsitellään ja se tapa, miten ne kerrotaan. Forman on onnistunut tavoittamaan jotain sellaista, mistä muut eivät ole uskaltaneet kirjoittaa.

Tarinaa soljuu eteenpäin Mian muistojen avulla, jotka kytkeytyvät jollain tapaa nykytilanteeseen sairaalassa. Kirjassa kerrotaan monta hyvää muistoa, joita Mialla on, mutta käsitellään myös sitä tuskaa, joka jää jäljelle, kun rakkaita ihmisiä kuolee. Mia on tyttö, johon voi samaistua ja ratkoa hänen kanssaan elämän suurimpia kysymyksiä.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Downham, Jenny, Ennen kuin kuolen


Kuinka pitkään jaksan sinnitellä? En tiedä. Tiedän vain sen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa – pysytellä peittoihin kääriytyneenä ja jatkaa kuolemista tai laatia lista uudelleen ja jatkaa elämistä.

16-vuotiaalla Tessalla on todettu neljä vuotta sitten parantumaton leukemia. Tessa laskee päiviä jouluun, pääsiäiseen ja syntymäpäiväänsä ja miettii kuinka kauan hän saa elää. Toisinaan hän vain kiukuttelee, eikä nouse sängystään. Pian Tessa kuitenkin tajuaa, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa – jatkaa elämistään tai odottaa kuolemaa.

Nyt kun Tessalla ei ole enää paljoa elinaikaa jäljellä, hän tekee listan kymmenestä asiasta, jotka hän haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Tessa jatkaa listan toteuttamista, vaikka hän on järkyttänyt tekemisillään niin itseään kuin isäänsä, veljeään ja ystäväänsä. Lopulta naapurin Adam antaa Tessalle sen, mitä hän kaikkein kipeimmin tarvitsee.

Romaani on omalaatuinen teos kuolemansairaasta tytöstä, joka on itse hyväksynyt kohtalonsa. Tessa on päättäväinen nuori, joka ei välty mielipahalta ja riidoilta tilastaan huolimatta. Tessa on rohkea sankaritar, joka pelkää kaikesta huolimatta.

Romaani kerrotaan Tessan näkökulmasta ja siinä käytetään elävää kieltä. Juoni on erilainen ja omalla erityisellä tapaa kahlitseva. Romaani on myös ajatuksia herättävä ja saa herkimmät lukijat itkemään. Kirjailija osaa käsitellä vaikeita aiheita hyvin. Teokseen mahtuu paljon tärkeitä ja koskettavia asioita. Kirjailija on osannut luoda myös lähes kaikista henkilöistä moniulotteisia ja kiinnostavia persoonia.
 MO

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Ihan sama!



Janne Tellerin romaanissa Yhtään (Bazar 2005) etsitään elämän tarkoitusta.

Pierre Anton lopettaa koulunkäynnin. Hänen mielestään millään ei ole mitään merkitystä, "sillä kaikki alkaa vain päättyäkseen. Sillä hetkellä kun te synnyitte te aloitte kuolla. Ja sama pätee kaikkeen." Hän istuu luumupuussa ja huutelee ajatuksiaan entisille luokkatovereilleen. Nuoret hermostuvat. He haluavat epätoivoisesti osoittaa, että Pierre Anton on väärässä.

Kirjan juoni on pelkistetty, ja käänteet odottamattomia ja yllätyksellisiä. Yhtään on synkkä, jopa raakuuksiin asti menevä tarina. Tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun Tanskaan, mutta pelottavan monet niistä istuisivat uskottavasti nykypäivän Suomeenkin.

Yhtään ei teeman korostuneisuudesta huolimatta tarjoa valmiita vastauksia tai elämänohjeita, vaan pikemminkin pyrkii herättelemään lukijan ajatuksia. Mielenkiintoinen kirja, jota ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella.