lauantai 4. joulukuuta 2010

Suzanne Collins, Nälkäpeli



Nojaan puunrunkoon, sivelen sormella kieltä joka on kuin hiekkapaperia ja yritän pohtia vaihtoehtoja. Mistä saan vettä?

Lähes koko Pohjois-Amerikka tuhoutui ja jäljelle jääneistä raunioista syntyi Panem, jossa on mahtava pääkaupunki Capitol ja kaksitoista vyöhykettä. Kerran vyöhykkeet nousivat Capitolia vastaan sillä lopputuloksella, että kaksitoista vyöhykettä kukistettiin ja kolmastoista tuhottiin. Rangaistuksena kapinasta säädettiin uudet lait sekä Nälkäpeli.

Nälkäpelissä on yksinkertaiset säännöt. Jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan yksi poika ja yksi tyttö tribuuteiksi. Tribuutit suljetaan valtavalle areenalle taistelemaan hengestään. Viimeinen elossa oleva on voittaja.

16-vuotias Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jolle arpa lankeaa. Yhdessä vyöhykkeen toisen tribuutin kanssa Katniss lähtee kohti Capitolia kohtaamaan Nälkäpelin muut kilpailijat sekä areenan ankarat olot.

Romaani kerrotaan Katnissin näkökulmasta ja kerronta on sujuvaa ja se etenee hyvää vauhtia. Yllättävien juonenkäänteiden lisäksi romaaniin mahtuu jännitystä, juonittelua, kuolemaa, tunteita ja liittolaisia.

Romaanin päähenkilö Katniss on mielenkiintoinen persoona. Isänsä menettänyt tyttö on valmis käytännössä kävelemään kuoleman syliin säästääkseen pikkusiskonsa siltä kohtalolta. Capitolin valvovan silmän alla sietää olla varovainen, sillä kapinoinnista voi saada kuolemantuomion. Silti Katniss on kapinallinen ja itsenäinen nuori. On hieno lukea, miten erilaiset asiat yhdistävät Katnissia erilaisiin ihmisiin.

Vaikka kirjassa murhataankin ihmisiä, murhia ei kuvata raa’asti, mistä pisteet kirjailijalle. Collins kuvaa hyvin vyöhykkeiden huonoja oloja ja elintasoeroja, jotka voidaan rinnastaa nykymaailmaan. Maailman epäoikeudenmukaisuus näkyy tekstissä koko romaanin ajan.

Nälkäpeli on Nälkäpeli-trilogian ensimmäinen osa.