Sue Limb, Tyttö 16 vee

Miten ironista? Flora oli murheen murtama, koska hänen lomamatkansa oli mennyt paskaksi – Jessin tämänhetkinen elämä taas oli täyttä paskaa, koska hän joutui lomamatkalle.

Jessin suunnitelmat ihanasta kesälomasta yhdessä Fredin kanssa haihtuvat savuna ilmaan, kun Jessin äiti ilmoittaa heidän lähtevän matkalle läpi Englannin tapaamaan Jessin isää. Jess olisi milloin muulloin tahansa innoissaan siitä, että pääsee näkemään isäänsä, mutta ei juuri nyt, kun hän on viimein tajunnut, kuinka ihana ihminen Fred on. 

Jess yrittää keksiä kasan ontuvia selityksiä, jotta säästyisi matkalta, mutta mikään ei käännä äidin päätä. Niinpä Jess lähtee matkaan yhdessä äitinsä, mumminsa sekä ukkinsa tuhkien kanssa Englannin läpi. Matka on Jessille todellista kidutusta. Hänen äitinsä raahaa häntä pitkin hautuumaita. Fredin tekstarit ovat entistä omituisempia. Fred jopa vihjaa yhdessä viestissään, että eräs toinen tyttö on kiinnostunut hänestä.

Huono-onnisen Jessin tarina jatkuu tässä surullisen hauskassa romaanissa. Romaanissa on jälleen kerran käytetty huumoria isona osana teosta, mutta kirja on silti synkempi kuin aikaisempi teos. Kirjailija onnistuu pelastamaan hieman synkissä tunnelmissa liikkuvan romaanin yllättävällä lopetuksella. Silti kaiken synkkyyden takana on havaittavissa aina pieni ilon pilkahdus.

Juoni on jälleen kerran mahtava juonenkäänteineen ja yllätyksineen. Tällä kertaa kirjailija ei onnistunut yllättämään lukijaa yhtä hyvin kuin edellisessä osassa, mutta yhtä kaikki hyvin. Kirjailija on onnistunut syventämään kuvaa monista avainhenkilöistä ja se tekee henkilöistä mielenkiintoisempia.

Tyttö, 16 vee on kirjasarjan toinen osa.

Sue Limb, Tyttö 15 vee

Tyttö, 15 vee, hurmaava mutta hullu, ylileveä perä, massiiviset korvat etsii… No, etsii Ben Jonesia tai vaihtoehtoisesti – nyyh – suurta muslimityyppistä burkha-kaapua, johon kätkeä epämuodostumansa.

15-vuotiaan Jessin mielestä hänen elämänsä ei ole helppoa. Hänen äitinsä on erikoinen hippifeministi, isä asuu toisella puolella maata ja Jessin mummi on oudon kiinnostunut kuolemasta. Voiko elämä olla silloin helppoa, kun ystävänä on poika, jonka hiukset ovat totaalisen karmeat, paras ystävä on kuvankaunis blondi, joka kerää kaikkien poikien katseet eikä Jessin ihastus edes huomaa häntä?

Yhteen asiaan on ainakin luvassa helpotusta, kun Jessin paras ystävä Flora päätyy yhteen Mackenzien kanssa, jonka paras ystävä sattuu olemaan Jessin ihastuksenkohde Ben Jones.

Romaani on loistavalla huumorilla ja tilannekomiikalla kirjoitettu teos, joka on todella piristävää luettavaa. Romaania lukiessa suunpielet kohoavat väkisinkin hymyyn. Vaikka päähenkilöllä menisi huonosti, aina löytyy joku pieni piristävä asia tilanteesta, eikä lukija vaivu epätoivoon päähenkilön tavoin. Romaanin edetessä lukija saa hämmästyä moneen kertaan.  Mahtava juoni pitää otteessaan aivan viimeiselle sivulle asti.

Päähenkilö Jess on räväkkä ja sarkastinen tyttö, joka löytää itsensä aina uudesta hullusta tilanteesta. Jessin selviytymiskeino on huumori, eikä synkistelylle jää siis liikaa tilaa kirjassa. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja mielenkiintoisia sekä jotenkin erilaisia kuin monissa muissa nuorten romaaneissa. Heihin  on helppo samaistua. Romaani on todellakin hyvänmielen kirja.

Tyttö, 15 vee on ensimmäinen osa kirjasarjasta.

Gayle Forman, Jos vielä jään

"En ole varma, kuulunko enää tähän maailmaan. En ole varma, haluanko herätä."

17-vuotias Mia on lahjakas sellonsoittaja ja musiikki on suuri osa hänen elämäänsä. Musiikin kautta Mia tutustui Adamiin, poikaan, joka soitti paikallisessa bändissä, ja myöhemmin kaksikko alkoi seurustella. Nyt suhdetta varjostaa Mian mahdollinen pääsy arvostettuun Juilliardin musiikkikouluun New Yorkiin, sillä se tarkoittaisi muuttoa kauas kotoa. Myös Adamin bändi on alkanut menestyä ja bändille uumoillaan hyvää tulevaisuutta.

Eräänä lumipäivänä matkalla mummolaan Mia perheineen joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen. Mia havahtuu pian onnettomuuden jälkeen tien vierestä täysin kunnossa. Kun hän alkaa etsiä perheenjäseniään, hän löytää oman vakavasti loukkaantuneen kehonsa ja tajuaa katselevansa tapahtumia ulkopuolisena, tuntematta kipua.

Sairaalassa Mia miettii elämäänsä ja joutuu tekemään vaikean päätöksensä, lähteä vai jäädä. Romaani on taitavasti kirjoitettu teos, jossa käsitellään kuolemaa ja rakkautta. Tarina ei ole väkinäinen,  ja se kerrotaan sujuvasti. Romaani on tunteita ja ajatuksia herättävä kaunis teos, jollaisia kaivataan lisää. Juoni ei ole ainut asia, joka koukuttaa lukijan, vaan asiat, joita romaanissa käsitellään ja se tapa, miten ne kerrotaan. Forman on onnistunut tavoittamaan jotain sellaista, mistä muut eivät ole uskaltaneet kirjoittaa.

Tarinaa soljuu eteenpäin Mian muistojen avulla, jotka kytkeytyvät jollain tapaa nykytilanteeseen sairaalassa. Kirjassa kerrotaan monta hyvää muistoa, joita Mialla on, mutta käsitellään myös sitä tuskaa, joka jää jäljelle, kun rakkaita ihmisiä kuolee. Mia on tyttö, johon voi samaistua ja ratkoa hänen kanssaan elämän suurimpia kysymyksiä.

Kuronen, Kirsti, Piruettiystävyys

”Mua pelottaa, että kaikki jatkuu tällaisena maailman tappiin eikä musta koskaan tule Elli Puumalaista. Yritän vain epätoivoisesti olla Doriksen kopio. Kuka mä olen, tuleeko musta mitään? Kertoisiko joku.”

Ellin paras ystävä Doris on kaikessa Elliä parempi. Doris on kaikkea sitä, mitä Elli haluaisi olla. Elli itse on perfektionisti, joka vaatii itseltään kymppejä kokeista ja haastavia suorituksia baletissa. Hän haluaa miellyttää kaikkia. Ainoa aikuinen, joka tuntuu edes hitusen tajuavan Elliä, on hänen pappansa.

Saatuaan roolin balettikoulun jouluesityksestä Elli alkaa treenata entistä enemmän ja vaativammin. Samaan aikaan Elli tutustuu ilmaisutaidontunnilla iloiseen Tuukkaan, johon suhtautuu hiukan varauksella.

Romaani on kuvaus nuoresta tytöstä erilaisten suorituspaineiden alla. Omalla tavallaan herkkä tarina kuljetti lukijaa kevyesti ja vaivattomasti alusta loppuun. Joissakin kohden asioita kuvattiin taitavasti ja kauniisti. Paikoin asioiden kuvaus tuntui häiritsevältä ja keskenjääneeltä. Angstiset päiväkirjamerkinnät kappaleiden väleissä särkivät syntyneen tunnelman. Myös salaperäinen paras ystävä Doris jäi hieman häiritseväksi hahmoksi. Silti kirjasta jäi hyvä maku.

Kirjan kansi ja nimi houkuttelevat lukemaan. Juoni on yksinkertainen, romaani helppolukuinen ja helposti ymmärrettävä. Romaanin voi tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla, lukija saa päättää.

Downham, Jenny, Ennen kuin kuolen

Kuinka pitkään jaksan sinnitellä? En tiedä. Tiedän vain sen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa – pysytellä peittoihin kääriytyneenä ja jatkaa kuolemista tai laatia lista uudelleen ja jatkaa elämistä.

16-vuotiaalla Tessalla on todettu neljä vuotta sitten parantumaton leukemia. Tessa laskee päiviä jouluun, pääsiäiseen ja syntymäpäiväänsä ja miettii kuinka kauan hän saa elää. Toisinaan hän vain kiukuttelee, eikä nouse sängystään. Pian Tessa kuitenkin tajuaa, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa – jatkaa elämistään tai odottaa kuolemaa.

Nyt kun Tessalla ei ole enää paljoa elinaikaa jäljellä, hän tekee listan kymmenestä asiasta, jotka hän haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Tessa jatkaa listan toteuttamista, vaikka hän on järkyttänyt tekemisillään niin itseään kuin isäänsä, veljeään ja ystäväänsä. Lopulta naapurin Adam antaa Tessalle sen, mitä hän kaikkein kipeimmin tarvitsee.

Romaani on omalaatuinen teos kuolemansairaasta tytöstä, joka on itse hyväksynyt kohtalonsa. Tessa on päättäväinen nuori, joka ei välty mielipahalta ja riidoilta tilastaan huolimatta. Tessa on rohkea sankaritar, joka pelkää kaikesta huolimatta.

Romaani kerrotaan Tessan näkökulmasta ja siinä käytetään elävää kieltä. Juoni on erilainen ja omalla erityisellä tapaa kahlitseva. Romaani on myös ajatuksia herättävä ja saa herkimmät lukijat itkemään. Kirjailija osaa käsitellä vaikeita aiheita hyvin. Teokseen mahtuu paljon tärkeitä ja koskettavia asioita. Kirjailija on osannut luoda myös lähes kaikista henkilöistä moniulotteisia ja kiinnostavia persoonia.
 MO