Terhi Rannela, Jäämeri, jäähyväiset ja minä

Kun Volvossa on tarpeeksi ihmisiä ja tavaroita, Valtteri suuntaa keulan kohti valtatie E63:a. Tampere jää taakse.

17-vuotias Ilari lähtee roadtripille veljensä Valtterin ja kavereidensa Kertun ja Miran kanssa tarkoituksenaan kiertää Suomen Lappia ja pohjoista Norjaa. Matkan aikana heidän aikeinaan on myös tavata Kertun biologinen isä, sekä Ilarin nettituttava Heta.

Matkaan mahtuu monia autossa vietettäviä tunteja, rakkautta ja riitoja, rahapulaa sekä reilusti suuria suunnitelmia.

Nuoret pitävät matkan ajan päiväkirjaa, jonne kukin kirjoittaa matkan tapahtumia sekä ajatuksia. Matkan jälkeen kirja aiotaan haudata Ilarin takapihalle, todisteena siitä, että nuorilla oli hyvä kesä.

Romaani on kerrottu pääosin Ilarin näkökulmasta, mutta päiväkirjamerkinnöissä pääsee kurkistamaan muidenkin reissaajien päänsisään. Jokaisella henkilöhahmolla on omat roolinsa. Muun muassa Valtteri on kuski ja Mira porukan sovittelija. Jokainen on myös selkeästi omanlainen persoonansa.

Romaania on mukava lukea. Kerronta on sujuvaa, juoni etenee nopeasti ja tapahtumarikkaasti eikä juonenkäänteitäkään puutu. Kirja ei yllä samalle tasolle kuin samaan sarjaan kuuluvat kaksi aiempaa teosta. Romaanissa käsitellään tärkeitä aiheita, mutta silti jotain jää siirtymättä lukijan tajuntaan.

Jäämeri, jäähyväiset ja minä on kolmiosaisen sarjan viimeinen osa.

Cassandra Clare, Tuhkakaupunki

”Tässä tilanteessa oma rauha on ylellisyys, johon kenelläkään meistä ei ole varaa. Tule.”

Clary Frayn elämä on kääntynyt päälaelleen. Äiti makaa koomassa sairaalassa, välit parhaaseen ystävään Simoniin ovat milloin hyvät, milloin huonot ja vastikään löytynyt veli, Jace, joutuu erinäisiin ongelmatilanteisiin ja vetää Claryn niihin tahattomasti mukaan. Vielä kun isä, julma mielipuoli Valentine, saa käsiinsä toisen Muutoksen välineistä, ovat katastrofin ainekset valmiina. Kaiken tämän lisäksi joku surmaa alamaailman lapsia ja saa alamaailman asukkaat toisiaan vastaan.

Clary joutuu mitä oudoimpiin paikkoihin ja tilanteisiin, seurassaan välillä veli Jace, uskollinen ystävä Simon, varjometsästäjät Alec ja Isabelle, velho Mangus tai isän korvike Luke. Romaaniin on sekoitettu rakkautta, jännitystä ja huumoria onnistuneesti ja juoni etenee sujuvasti ja nopeasti  yllättävien käänteiden varassa. Ykkösosan, Luukaupungin, vanhat hahmot saavat lisää syvyyttä ja uusia tulee mukaan.

Tarinaa kerrotaan pääasiassa Claryn näkökulmasta, mutta toisinaan myös Jacen. Kirjailija siirtää hienosti kerronnan vuoroin Claryn näkökulmaan, vuoroin Jacen, ilman suurempia töksähdyksiä. Kirjassa kuvataan hienosti myös ystävyyttä sekä sitä, kuinka joku on valmis tekemään melkein mitä vain rakkaidensa puolesta.

Yllättäviä juonenkäänteitä riitti alusta loppuun ja teos oli helppoa luettavaa, eikä juoni ollut liian monimutkainen. Clare jättää muutamia tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita selkeästi auki, joilla saa pakotettua lukijan lukemaan seuraavan osan. Joissakin asioissa selkeästi viitataan, että ratkaisu löytyy, ainakin osittain, seuraavasta osasta.

Tuhkakaupunki on toinen osa Varjojen kaupungit -sarjasta.

Marilyn Kayne, Poissa silmistä, poissa mielestä

Katie kikatti: ”Voi Amanda, sinä olet kauhea!”

Amanda Beeson on Paha kuningatar, kahdeksannen luokan suosituin tyttö, jonka kaikki tuntevat hänen ilkeydestään. Amandan ja hänen ihailijoiden jokapäiväinen harrastus on mollata ja arvioida muita koululaisia ja pönkittää samalla omaa mainettaan.

Eräänä aamuna Amanda herää oudossa paikassa ja katsoessaan peiliin, hän huomaa muuttuneensa Tracey Devoniksi, luusereiden luuseriksi. Amanda seuraa Traceyn lukujärjestystä oudolle tunnille, jolla on vain muutamia oppilaita. Tunti on oudoin, millä Amanda on koskaan ollut ja oppilaatkin ovat omituisia. Tunnilla käyvä, pelottava Jenna, osaa lukea toisten ajatuksia ja saakin pian selville, että Amanda on Traceyn ruumiissa. Amandalla on monta ongelmaa. Hän ei tiedä, miten pääsee pois Traceyn ruumista,  ja hänen maineensa on Jennan käsissä.

Romaanin alussa tuodaan heti selväksi koulun nokkimisjärjestys, ja kuinka tärkeä se on joillekin koululaisille, etenkin kirjan päähenkilölle Amandalle. Traceyn ruumiissa Amanda näkee kouluelämän toisenkin puolen, mutta se ei juuri vaikuta tyttöön.

Romaanissa seurataan myös toisen tytön elämää, nimittäin Jennan, jonka onnistui onkia tieto Amandan salaisuudesta. Myös Jennalle näyttää olevan tärkeämpää, minkälaisen vaikutuksen muille antaa, kuin olla sellainen, millainen oikeasti on.

Loppujen lopuksi kirja ei käy pintaa syvemmällä, ja ei muutenkaan ole kovin suurenmoinen lukukokemus. Positiivista on, että juoni etenee sujuvasti ja kirjan tapahtumat ovat selkeitä.

Kirja on Valitut-sarjan ensimmäinen osa.