sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Terhi Rannela, Jäämeri, jäähyväiset ja minä



Kun Volvossa on tarpeeksi ihmisiä ja tavaroita, Valtteri suuntaa keulan kohti valtatie E63:a. Tampere jää taakse.

17-vuotias Ilari lähtee roadtripille veljensä Valtterin ja kavereidensa Kertun ja Miran kanssa tarkoituksenaan kiertää Suomen Lappia ja pohjoista Norjaa. Matkan aikana heidän aikeinaan on myös tavata Kertun biologinen isä, sekä Ilarin nettituttava Heta.

Matkaan mahtuu monia autossa vietettäviä tunteja, rakkautta ja riitoja, rahapulaa sekä reilusti suuria suunnitelmia.
Nuoret pitävät matkan ajan päiväkirjaa, jonne kukin kirjoittaa matkan tapahtumia sekä ajatuksia. Matkan jälkeen kirja aiotaan haudata Ilarin takapihalle, todisteena siitä, että nuorilla oli hyvä kesä.

Romaani on kerrottu pääosin Ilarin näkökulmasta, mutta päiväkirjamerkinnöissä pääsee kurkistamaan muidenkin reissaajien päänsisään. Jokaisella henkilöhahmolla on omat roolinsa. Muun muassa Valtteri on kuski ja Mira porukan sovittelija. Jokainen on myös selkeästi omanlainen persoonansa.

Romaania on mukava lukea. Kerronta on sujuvaa, juoni etenee nopeasti ja tapahtumarikkaasti eikä juonenkäänteitäkään puutu. Kirja ei yllä samalle tasolle kuin samaan sarjaan kuuluvat kaksi aiempaa teosta. Romaanissa käsitellään tärkeitä aiheita, mutta silti jotain jää siirtymättä lukijan tajuntaan.

Jäämeri, jäähyväiset ja minä on kolmiosaisen sarjan viimeinen osa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti