tiistai 16. marraskuuta 2010

Cassandra Clare, Tuhkakaupunki



Tässä tilanteessa oma rauha on ylellisyys, johon kenelläkään meistä ei ole varaa. Tule.”

Clary Frayn elämä on kääntynyt päälaelleen. Äiti makaa koomassa sairaalassa, välit parhaaseen ystävään Simoniin ovat milloin hyvät, milloin huonot ja vastikään löytynyt veli, Jace, joutuu erinäisiin ongelmatilanteisiin ja vetää Claryn niihin tahattomasti mukaan. Vielä kun isä, julma mielipuoli Valentine, saa käsiinsä toisen Muutoksen välineistä, ovat katastrofin ainekset valmiina. Kaiken tämän lisäksi joku surmaa alamaailman lapsia ja saa alamaailman asukkaat toisiaan vastaan.

Clary joutuu mitä oudoimpiin paikkoihin ja tilanteisiin, seurassaan välillä veli Jace, uskollinen ystävä Simon, varjometsästäjät Alec ja Isabelle, velho Mangus tai isän korvike Luke. Romaaniin on sekoitettu rakkautta, jännitystä ja huumoria onnistuneesti ja juoni etenee sujuvasti ja nopeasti  yllättävien käänteiden varassa. Ykkösosan, Luukaupungin, vanhat hahmot saavat lisää syvyyttä ja uusia tulee mukaan.

Tarinaa kerrotaan pääasiassa Claryn näkökulmasta, mutta toisinaan myös Jacen. Kirjailija siirtää hienosti kerronnan vuoroin Claryn näkökulmaan, vuoroin Jacen, ilman suurempia töksähdyksiä. Kirjassa kuvataan hienosti myös ystävyyttä sekä sitä, kuinka joku on valmis tekemään melkein mitä vain rakkaidensa puolesta.

Yllättäviä juonenkäänteitä riitti alusta loppuun ja teos oli helppoa luettavaa, eikä juoni ollut liian monimutkainen. Clare jättää muutamia tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita selkeästi auki, joilla saa pakotettua lukijan lukemaan seuraavan osan. Joissakin asioissa selkeästi viitataan, että ratkaisu löytyy, ainakin osittain, seuraavasta osasta.

Tuhkakaupunki on toinen osa Varjojen kaupungit -sarjasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti