”Hän uskalsi nauraa sinulle… Hän uskalsi sanoa sinua kaamean vanhanaikaiseksi”, hän kuiskasi talolle. Hän heristi ruskeaa nyrkkiään pimeydelle. Hän ei ollut kyennyt kuuntelemaan minkäänlaisia moitteita Silver Bushista.
Jos kaikki olisi nuoren Patrician vallassa, mikään ei muuttuisi. Koskaan. Hänen rakas Silver Bushinsa pysyisi samanlaisena vuodesta toiseen ja kartanoa asuttaisivat samat rakkaat ihmiset. Perhe pysyisi ainiaan yhdessä, eikä rakkaan pihan koivuja kaadettaisi. Mutta Pat ei voi silti estää kaikkia muutoksia.
Pat rakastaa Silver Bushia yli kaiken muun ja haaveilee asuvansa kartanossa vanhapiikana veljensä Sidin kanssa Judyn kertoillessa kotoisessa keittiössä tarinoitaan. Pat inhoaa muutoksia eikä soisi minkään muuttuvan Silver Bushissa tai perhepiirisissä. Niinpä hän torjuu kosijan peräjälkeen, koska rakastaa taloa.
Muutoksia kuitenkin tapahtuu vääjäämättä. Patilla on paljon kestettävää, sillä ystävyys- ja sisarsuhteet ovat koetuksella, Silver Bushin naapuriin muuttaa ihmisiä ja yksi sun toinen menee naimisiin.
Kirja on ennen suomentamaton Montgomeryn teos, jossa Pat on tyypillinen Montgomeryn romaanin päähenkilö. Pat tulee pienestä iloiseksi. Hän rakastaa luontoa ja perhettään ja on sekä herkkä että kaunissieluinen tyttö. Pat on mielenkiintoa herättävä henkilöhahmo omalla vanhanaikaisella tavallaan.
Romaani kerrotaan Patin näkökulmasta ja siinä kuvaillaan runsaasti kaikkea, ympäristöä ja tunteita. Judyllä on myös keskeinen rooli kirjassa tarinankertojana. Romaani ei ole kovin helppolukuinen pitkien tarinoiden ja kuvailujen tähden, mutta miellyttävä sellainen. Romaania voisi suositella L. M. Montgomeryn kirjoista pitäville.
Pat vanhan kartanon valtiatar on jatkoa ennen suomentamattomalle teokselle, Vanhan kartanon Pat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti