maanantai 24. tammikuuta 2011

Collins, Suzanne, Nälkäpeli: Matkijanärhi



"Sitten minulle valkenee. Nälkäpeli jatkuu yhä. Olemme päässeet pois areenalta, mutta Peetaa ja minua ei tapettu, joten Peetan viimeinen toive minun henkeni säästymisestä on vielä voimassa."

Vyöhykettä 12 ei ole enää olemassa. Vain osa pääsi pommituksia pakoon Vyöhykkeelle 13, jonka uskottiin tuhoutuneen seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten. Vain osa areenan tribuuteista onnistuttiin pelastamaan. Katniss pelastui, Peeta ei.

Vyöhyke 13 johtaa kapinaa ja on soluttautunut usealle eri vyöhykkeelle, jotka ovat liittyneet vallankumoukseen. Katnissin odotetaan ryhtyvän kapinan keulakuvaksi, Matkijanärheksi, antamaan ihmisille toivoa. Pystyykö Katniss siihen kaiken kokemansa ja näkemänsä jälkeen?

Romaani ei aivan yllä edeltäjiensä tasolle, mutta on silti ajatuksia ja tunteita herättävä teos, joka on pakko lukea loppuun asti. Romaanin alku kertoo enemmän Katnissin kamppailusta muuttuneessa elämässään, joten tarina kulkee hitaasti eteenpäin, mutta loppua kohden vauhti kiihtyy ja jännitys tiivistyy odottamattomaan loppuratkaisuun.

Nälkäpelin puuttuminen vaikuttaa kirjan rakenteeseen, mutta ei lopputulokseen. Myös henkilöt ovat muuttuneet pikkuhiljaa sarjan edetessä, mutta tässä viimeisessä osassa kaikki kärjistyy ja saavuttaa viimeisen pisteensä. Collins on onnistunut luomaan hienon kokonaisuuden, joka päättää Nälkäpeli-trilogian. Collins on jättänyt myös muutamia asioita lukijalle itselleen hoksattaviksi. Toiset asiat aukeavat toisia helpommin.

Matkijanärhi päättää kolmiosaisen Nälkäpeli-trilogian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti