Kuninkaiden koitos jatkaa Tulen ja jään laulu-sarjaa siitä, mihin Valtaistuinpeli jäi. Valkoinen korppi kertoo kesän päättyneen, ja Seitsemässä Kuningaskunnassa riehuu sisällissota. Valtaistuinta tavoittelee moni, ja taistelu vallasta muuttuu yhä julmemmaksi. Starkin perheen vesa Robb Stark on julistettu Pohjoisen kuninkaaksi, ja niin Starkien suku joutuu ponnistelemaan selviytymisestään. Valtakunta on revitty hajalle, ja mahtavat suvut liittoutuvat keskenään yhtä nopeasti kuin pettävät toisiaan. Kaiken tämän keskellä sana lähestyvästä talvesta kaikuu kuin kuuroille korville. Samaan aikaan kaukana meren tuolla puolen Daenerys Targaryen yrittää selviytyä pienen joukkonsa ja lohikäärmeidensä kanssa vaikeissa olosuhteissa.
Valtaistuinpeli rakensi suuren juoniasetelman. Tarttuessani kirjaan mietin, pystyykö Martin pitämään juonta yhtä toimivana kuin se oli ensimmäisessä osassa. Huoli oli turha. Tarina vie lukijan niin Seitsemän kuningaskunnan poliittisten juonittelujen ytimeen kuin myös tavallisten ihmisten elämään, jotka yrittävät selviytyä rakkaidensa kanssa eteenpäin jouduttuaan sodan pyörteisiin. Lukijan täytyy kuitenkin seurata juonta tarkkaavaisesti, sillä tarina on monisyinen ja nopea lukeminen saattaa jättää monia asioita huomaamatta. Kirjaa ei siis kannata ottaa pikaiseksi luettavaksi, vaan siihen pitää syventyä.
Teksti on selvästi tehty varttuneille ihmisille. Juonen henkilöt ovat voimakkaita, ja petokset saavat aikaan julmiakin asioita. Sotaakaan ei säästellä lukijoilta. Tarinaan sisältyy roiseja aiheita, vaikka niillä ei mässäilläkään. Teos ei siis ole pienimpien luettavaa.
Jäin kaipaamaan Valtaistuinpelissä olleita Petri Hiltusen piirroksia, mutta onneksi hän on sentään tehnyt kirjaan jälleen kauniin kansikuvan. Sarjan kirjojen kansiin hän on liittänyt ovelan jipon: jokaisen osan myötä kansikuvaan tulee uusi väri. Ensimmäisessä osassa niitä oli kolme: musta, punainen, valkoinen. Kuninkaiden koitoksessa mukaan tullut neljäs väri on sininen.
Mitä kirjasta jäi käteen? Ainakin hyvä mieli ja pakottava tarve lukea lisää. Tulen ja jään laulu on selvästi vahva sarja, joka kohoaa monien muiden fantasiasarjojen ylle. Kirja suorastaan pakottaa lukemaan itseään lisää. Vaikka kirja on mahtava taidonnäyte, ei se sovi kovin nuorille. Tätä kirjaa suosittelen ehdottomasti Valtaistuinpelin lukijoille. Se todella täyttää Martinin itselleen asettamat odotukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti