Valtaistuinpeli

Käynnistän Harakanvarpaita-blogin nykyfantasian taiturin George R.R. Martinin Valtaistuinpeli-kirjan vinkkauksella. Kirja on Tulen ja jään laulu-fantasiasarjan avausosa, jossa Martin upottaa lukijan tarinan maailman ja juonen kiemuroihin. Kirjan on julkaissut kustannusosakeyhtiö Kirjava ja kuvittanut Petri Hiltunen.



Kirjan tapahtumat sijoittuvat Westerosiin, Martinin kehittämään maailmaan joka muistuttaa monella tapaa feodaalisen keskiajan Eurooppaa. Valtakunta on alkanut toipua sitä repineestä sisällissodasta, mutta asiat muuttuvat. Tarina alkaa siitä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan ystäväänsä lordi Eddard Starkia. Samalla hän tarjoaa lordi Eddardille valtakunnan tärkeintä virkaa. Viran edellinen omistaja menetti henkensä hämärissä olosuhteissa, ja lordi Eddard päättää ottaa viran vastaan voidakseen selvittää asian. Se vie myös Starkien suvun mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn, jossa panoksena on kuninkuus ja koko valtakunnan kohtalo. Kun rakkaus, vallanhimo, ahneus, kaunat, velvollisuudet, kunnia, petokset ja kuolema sekoittuvat toisiinsa, ei kukaan ole turvassa.

Kirja kertoo myös entisen Targaryenin kuningassuvun nuorista perillisistä, jotka haluavat palata maanpaostaan meren takaa jälleen Westerosin valtaistuimelle. Kaiken taustalla häilyy monta vuotta kestäneen kestäneen kesän loppumisen uhka. Etelä-Westerosin aateliset eivät lotkauta korvaansa enteille, joita kiirii pohjoisesta: talvi on tulossa, ja ikivanhat voimat ovat heräämässä sen mukana.

Martinin on kehuttu nostaneen eeppisen fantasian arvostusta ja väitteellä on lukukokemukseni mukaan perää. Martin on taitava kirjoittaja ja juonen kuljetus sekä tunnelma ovat toimivia. Martin osaa ottaa kaiken irti tilanteista ja luoda vaivihkaa jännitteitä tarinan edetessä. Mielestäni Martinin suurin vahvuus on kuitenkin henkilöhahmojen joukko, josta hän on onnistunut luomaan hyvin uskottavan. Tarinassa on monia kertojahahmoja, vaikka pääpaino onkin Starkin suvun jäsenillä. Hahmojen näkökulmia, tavoitteita ja toimintatapoja valotetaan kirjassa siten, että henkilöihin on uskomattoman helppo samaistua. Vaikka kirja on pitkä, en ainakaan itse menettänyt kiinnostustani tarinaan missään kohtaa. Petri Hiltusen kaunis kuvitus antaa kirjalle oman mukavan mausteensa.

Kokonaisuutena Valtaistuinpeli on herkullinen lukukokemus. Suosittelen sitä niin fantasian ystäville kuin muillekin, sillä näin toimivaa pakettia ei kannata sivuuttaa noin vain. Tarinan aiheet ovat kylläkin välillä melko roiseja, joten aivan nuorille lukijoille se ei sovi.

Tässä on Harakanvarpaita-blogin ensimmäinen kirjoitus. Toivon että blogi menestyy ja tarjoaa väylän uusien, hyvien lukukokemuksien löytämiselle ja koulukirjaston suosion edistämiselle.

Lupus